Nikola Teslan neljännesaallonpituusjärjestelmä

Nikola Teslan neljännesaallonpituusjärjestelmä
Nikola Teslan langaton järjestelmä on yksi väärinymmärretyimmistä käsitteistä. Jos olet kuullut, että hänen langaton järjestelmänsä oli vain sähkömagneettisia aaltoja, se ei ole lainkaan Teslan kuvailema tapa. Hän ei yrittänyt lähettää energiaa avaruuden läpi kuten radioasema, vaan hän yritti virittää maapallon itse jättimäiseksi sähköresonaattoriksi käyttämällä korkeataajuisia sähköstaattisia periaatteita. Kun seuraat hänen työtään kronologisesti, voit todella nähdä idean kehittyvän askel askeleelta.
Vuoden 1897 patentissaan (nro 645 576) Tesla ajatteli jo paljon pidemmälle kuin perinteinen sähkömagnetismi. Hän selitti, että hänen muuntajansa ohuen langan kelan pituuden tulisi olla noin neljännes sähköisestä aallonpituudesta, jotta toinen pääty olisi nollapotentiaalissa ja toinen saavuttaisi maksimipotentiaalin. Tämä yksityiskohta on erittäin tärkeä, koska se osoittaa, että hän tarkoituksella suunnitteli resonanssitilan maan ja korotetun navan välille. Käytännössä tämä neljännesaaltosuhde mahdollisti energian värähtelyn edestakaisin maan ja navan välillä minimaalisella häviöllä, mikä on juuri sitä, mitä halutaan, jos tavoitteena on tehokas sähkönsiirto eikä säteily.
Vuoteen 1900 mennessä, Colorado Springsin kokeilujensa aikana, Tesla raportoi jotain vielä radikaalisempaa – hän uskoi tuottaneensa paikallaan pysyviä sähköaaltoja maapallossa. Hän kirjoitti, että maahan lähetetyt voimakkaat värähtelyt leviäisivät kaukaisiin osiin maapalloa, heijastuisi ja häiritsisi lähteviä aaltoja muodostaen seisovia aaltoja. Hän korosti, että tämä oli ”todellista johtumista” eikä sitä tulisi sekoittaa säteilyyn. Toisin sanoen Tesla väitti, ettei hän käsitellyt lainkaan Hertzin aaltoja, vaan sähköisiä värähtelyjä, jotka kulkevat planeetan johtavan kappaleen läpi. Tämä ero oli hänelle erittäin tärkeä, koska säteily leviää ja heikkenee, kun taas johtuminen voi ylläpitää energianvaihtoa järjestelmän sisällä.
Vuoteen 1914 mennessä (patentti 1 119 732) Tesla oli kehittänyt konseptia edelleen ja kuvannut, kuinka lähetetyn vaikutuksen voimakkuus riippuu siirretyn varauksen määrästä – tarkemmin sanottuna kapasitanssin, jännitteen ja taajuuden tulosta. Tämä lausunto tekee selväksi, että hänen järjestelmässään ei ollut kyse signaalien lähettämisestä ulospäin, vaan sähkövarauksen siirtämisestä globaalissa piirissä. Hyödyllinen vertaus on veden työntäminen edestakaisin putkessa: energia ei häviä avoimeen tilaan, vaan se siirtyy väliaineen kautta. Teslan visiossa maapallo oli tämä väliaine, ja oikein viritetty laite voisi hyödyntää värähtelyä missä tahansa maapallolla.
Yhteenvetona hänen patenttinsa kuvaavat johdonmukaista insinööri-filosofiaa: minimoida säteily, maksimoida resonanssi ja käsitellä maapalloa piirin aktiivisena komponenttina. Vieläkin keskustellaan siitä, pitäisivätkö kaikki hänen väitteensä paikkansa nykyaikaisissa testeissä, mutta yksi asia on kiistaton: Tesla ei yrittänyt rakentaa radiolähetintä. Hän uskoi suunnittelevansa planeetan mittakaavan resonanssivoimajärjestelmää. Todellinen kysymys ei siis ole, ajatteliko hän suuresti, vaan ajatteliko hän liian kauas aikaansa edellä. Mitä mieltä olet?